Kai se on melkeinpä pakko aloittaa taas alusta kun edellisestäkin kirjoituksesta on yli puoli vuotta.

Päätimme miehen kanssa erota, vihdoinkin... Kauan siihen meni, pari vuotta varsinaisesta kriisistä, reilu kolme siitä kun mielenkiinto loppui... Taistelu taisteltu, mutta en tiedä oliko se hävitty vai voitettu taistelu. Pääasia, että nyt se on ohi ja kaikki tyytyväisiä. Tottakai vie aikaa, että tottuu tähän uuteen tilanteeseen, 6 vuottahan siinä kului yhdessä, mutta jos kahdella ihmisellä ei ole muuta yhteistä enää kuin lapsi, luottamus on kadoksissa, mielipiteet on eri, toinen ei innosta millään tavalla ja niin edelleen, niin onko enää järkeä yrittää?

Nyt kun se ohi, voin jossain vaiheessa purkaa koko paskan. Nyt ei jaksa kun kello on taas reippaasti yli puolen yön ja pitäisi varmaan mennä nukkumaankin. Siihen nimittäin menee aikaa, kaksi vuotta on pitkä aika kertoa, vaikka lyhentäisikin reippaasti tylsissä kohdissa :)

Nyt katse uusiin asioihin ja eiköhän se siitä lähde... Onneksi on muutama kaveri, joille voi jutella... Kiitos teille ;)

Yritän palailla tänne nyt useammin mitä aiemmin, ensi viikolla lähden käymään Helsingissä, pääasiassa menen hakemaan muksun takaisin kotiin lomalta, mutta samalla saan nähdä omia kavereitani ensimmäistä kertaa melkein puoleen vuoteen... Osan näkemisestä on jo reippaasti yli vuosikin :) Vielä kun keksii, että minne menee yöksi...