Löysin toisesta blogista tällaisen sitaatin

"jos joskus tulee aika,
jolloin saan katsoa elämääni taaksepäin,
toivon että tätä vuotta muistellessani ajattelisin
vuoden olleen elämäni vaikeimman"
*ilona*

ja se sai sitten ajattelemaan asioita, jos ei nyt ihan kamalan syvällisesti, niin edes vähän... Tähän astisesta elämästäni vaikein vuosi on ehdottomasti ollut viime vuosi. Mikään muu vuosi ei pääse edes lähelle, vaikka oli viime vuodessa paljon hyvääkin, en sitä sano.

Viime vuonna, siis vuonna 2007, koin menetyksiä monessakin asiassa; ukkini kuoli alkuvuodesta ja yksi läheisimmistä ihmisistäni, Amerikan äitini, kuoli loppuvuodesta täysin yllättäen. Koin ensimmäisen oikean parisuhdekriisini, sen, jonka aikana menetin myös hyvän ystäväni. 8 kuukautta elin epätoivossa ja epätietoisuudessa, että mitä tuleman pitää. Nyt vaikuttaisi siltä, että kaikki on selvinnyt, ainoastaan luottamus tulee jälkijunassa, jos tulee. Olin alkukaudesta (koirien kisakausi siis) masentunut ja treenit meni sen takia perseelleen ja kunto ei ollut kohdillaan, sitten kun koira vielä skarppasi ja juoksi päin jotain ;) ensimmäisissä ja samalla viimeisissä maastokisoissa ja ratakisoissa otti diskin, niin eipä ollut kamalan suurta intoa edes harrastamiseen. Syksyllä ollessani kaupanalalla töissä totesin ettei polvi kestä seisomista ja pakko vaihtaa työtä sen vuoksi. Heräilin yölläkin polvessa olemaan jomottavaan särkyyn. Polvi kuvattiin eikä sieltä mitään löytynyt, mutta sain lähetteen puoleksi vuodeksi fysioterapiaan ja sellaista. 

Mutta sitten toisaalta, paljon hyvääkin tosiaan tapahtui.. Aloitin koulun helmikuussa ja sain kuluttajamyyntiin suuntauneen myynnin ammattitutkinnon heinäkuun lopussa. Sain kurssilla muutamia kavereita joiden kanssa ollaan vieläkin yhteydessä. Sain jatkaa työharjoittelupaikassani kesätyöntekijänä syyskuun loppuun ja pidemmällekin, mutta polven takia vaihdoin työpaikkaa lokakuun alussa. Sain työpaikan jossa viihdyn, pidän työkavereista suurimmaksi osaksi :D. Alkuvuosi meni kivasti, ja alkukauden treeni oli hyvällä mallilla, kunnes sitten kaikki hajosi, mutta ei siitä sen enempää. Kurssille meno ja pojan päiväkotiin pääsy helpotti niin monta asiaa, ettei tosikaan. Ja mikä parasta, onnistuin pudottamaan painoani yli 10 kiloa, kiitos stressin :). Tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja sain istua terassilla kerran jos toisenkin, kivoja ihmisiä, ei siinä mitään.

Mutta niin... Olipa niitä hyviä asioita miten paljon hyvänsä, varmasti nytkin unohdan osan, niin mieleen jää vain se, että vuosi oli raskas, pitkä ja täynnä murheita. Mutta tänä vuonna menee sitten taas paremmin... :D