Taas vaihteeks sellanen olo et kaikki kaatuu päälle - liikaa tekemistä, liian vähän aikaa. Liikaa menoja - liian vähän rahaa. Liikaa actionia - liian vähän energiaa. Liikaa treenattavaa - liian vähän motivaatiota. Vaikka tuohon viimeisimpään yritän kyllä vielä löytää jonkun hienon takaportin, että oltais sitten kisakunnossa kuukauden päästä. Hiljaselta vaikuttaa. Missä ne on ne yliaktiiviset pikkutytöt jotka haluis treenata mulle mun koiran?

Pennut täyttää huomenna (tai siis itseasiassa tänään) kolme viikkoa ja ensimmäiset pennunkatsojat tulee heti alkuviikosta. Luonteet alkaa erottumaan ja mä oon rakastunut. Harmi ettei mun suuri rakkauden ja ihailun kohde voi jäädä meille, se kun toivottavasti kasvattaa vielä pallit itsellensä jossain välissä :) Huomenna alkaa syöminen ja matolääkkeetkin pitäisi kipaista vielä apteekista. Jauhelihan hakuun pystyin vielä sen yhden kakslahkeisen lähettämään, mutta matolääke on jo liian vaativa homma - siihen tarvitaan apteekin kanta-asiakas, eli allekirjoittanut.

Lapsi oppi tänään pyöräilemään - vähän tuota pitää vielä harjoitella, mutta pyöräiltiin ensin meidän pihoilla ja niiden ympäri ja sitten vielä leikkipuistoon leikkimään. Oli ihan kiva päivä, oltiin koko perheen voimin matkalla, siis ihmisten, koirat ja muut männynkävyt pysyivät kotona.

Jaa, ja olin muuten 4 päivää kotona vapaalla, aika tuskaa olla taas töissä... Mutta ehkä se tekee vaan hyvää... ehtii tekemään sitä treenisuunnitelmaa, ruokalistaa, ostoslistaa, pesutuvan varaussuunnitelmaa ja ah niitä viittätoista muuta suunnitelmaa, joita ei ikinä toteuteta. Mutta puoliksi suunniteltu on hyvin tehty - eiku miten se meni...